Su 20.8. klo 12.45 | Kulttuurikellari

​

Nastja Säde Rönkkö: Those Who Kept the Light / Seaweed (2022, 8 min)

 

Those Who Kept the Light/Seaweed on osa teossarjaa, joka tutkii riippuvaista suhdettamme mereen queerien ja feminististen merellisten kertomusten kontekstissa. Kertomukset kerrotaan ihmisten ja muiden-kuin-ihmisten rakkaustarinoiden yhteydessä; tuuli ja meri nähdään tietoisina, tuntevina ja äänellisinä entiteetteinä. Those Who Kept the Light syventyy myyteissään ja avoimiksi jäävissä tarinoissaan haavoittuvuuden, intohimon ja muiston tärkeyteen. Ilmastokriisin ja merien ekosysteemien haurauden laajemmassa yhteydessä sarja luotaa mielikuvittelun ja kaipuun kollektiivista mielenmaisemaa.
 

​

​

Kaisu Koski: City Reindeer (2022, 9 min)

​

Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen sijaan Cityporo käsittelee ilmastokriisiä parisuhdeongelmana. Tämä lajienvälisten vegaanipiknikien sarja koettaa laittaa alulle suhteen parantamisen muunlajisten kanssa. Ensimmäinen kumppani on sukulaisemme poro. Elokuva käsittelee piknikiä kulttuurin ja luonnon rajapintana ja ruokaa lähimpänä siteenämme maahan ja muihin olevaisiin. Luonnon elementtien tuntemus on avain selviytymiseen pohjoisilla leveyspiireillä. Poron kanssa yhteyttä etsittäessä on siis opittava myös elementeistä kuten tuulesta. Sekä poron lähestyminen että varsinainen läheisyys poron kanssa ymmärretään teoksessa ruumiillistuneiksi ja pohdiskeleviksi käytännöiksi. Teos kuvaa poroa peilinä ja opettajana, joka kutsuu ihmiset herkistymään eläimellisille aisteilleen löytääkseen yhteyden elolliseen Maahan. 
 

​

​

Toni Tikkanen & Ville Asikainen: Vuoksen Viimeinen lautturi (2022, 15 min)

​

Vuoksen viimeinen lautturi on dokumentaarinen henkilökuva Taisto Kainulaisesta sekä ikiaikaisesta suuresta joesta, Vuoksesta. 1990-luvun alussa imatralainen Taisto Kainulainen näki unen, jossa häntä kehotettiin kuljettamaan ihmisiä veden päällä. Enteestä inspiroituneena Taisto hankki itselleen veneen, jolla kuljettaa ihmisiä pitkin Vuoksea vielä tänäkin päivänä. 

Vuoksi on Suomen suurin vesistö, valtava joki, joka virtaa Suomen Saimaasta Imatran kautta Venäjän puolelle Laatokkaan. Vuoksen varrella on tapahtunut monta maailmanhistoriallisesti merkittävää asiaa: koko Suomen teollistumisen ja kaupungistumisen alku, Suomen ensimmäinen matkailukohde Imatrankoski, toisen maailmansodan keskeiset tapahtumapaikat.Venäjän puoleista Vuoksea on dokumentoitu viime vuosien aikana todella harvoin ja varsinkin nykyisessä maailmantilanteessa tuore kotimainen dokumenttielokuva alueesta on poikkeuksellinen.

​

​

​

Pira Cousin: Katoavat kalliot, vuoret (2022, 16 min)

 

Katoavat kalliot, vuoret –essee elokuva, käsittelee nykyihmisen luontosuhdetta. Pääosassa luontoelementtinä ovat kalliot. Kallioiden kohdalla ihmistoiminnan aiheuttamien vahinkojen peruuttamattomuus konkretisoituu. Uusia kallioita ei tuhoutuneiden tilalle enää nouse. Kerrontaa kuljettavat Helsingin seudulla kuvatut kalliokuvat johon limittyvät vanhat arkistokuvat, videokollaasit, Marja Kalaniemen musiikki ja rauhallinen kertojan ääni. Yhdessä nämä muodostavat runollisen puheenvuoron kallioiden, luonnon monimuotoisuuden ja maapallon säilyttämisen puolesta.

 

​

​

Mia Mäkelä: Anthropobee (2022, 17 min)

​

Anthropobee on kokeellinen videoessee ainutlaatuisesta lajien välisestä suhteesta ihmisen ja hunajamehiläisen (apis mellifera) välillä. Taiteilija työskenteli kolme vuotta mehiläishoitajana ja on dokumentoinut kokemuksensa sarjaksi humoristisia, runollisia ja pohdiskelevia dialogeja, joissa jätetään myös tilaa tietämättömyydelle ja ekosentrisyydelle, toisin kuin perinteisissä luontodokumentaareissa. Kohtaukset esittävät, kuinka ihmiskeskeistä ja totalitaariseen mehiläisen elämän hallintaan pyrkivää nykyinen eurooppalainen mehiläishoito on: mehiläiset alistetaan hyödynnettäväksi luonnonvaraksi.

 

​

​

Maija Blåfield: Scenic View (2023, 15 min)

​

Mitä pidetään ”autenttisena” luontona ja luontoelokuvana? Näemmekö talousmetsää sinne istutetuilta puilta? Tunnistammeko kaupunkiluonnon uudet, oikukkaat muodot? Miten karhu houkutellaan esiintymään kameralle? Maija Blåfieldin uusi teos pureutuu siihen, miten luontokuvausten ”luonnollisuutta” rakennetaan ja paljastaa, mikä kaikki rajataan näkymättömiin, kulissien taakse.