Monitieteinen elokuva Drifring Woods tutkii, millaisten inhimillisten ja ei-inhimillisten voimien heittelemänä pohjoismainen metsä on ollut siitä lähtien, kun se alkoi jääkauden jälkeen muodostua. Jotkin inhimilliset vaikutukset ovat vähäisempiä kuin toiset, esimerkiksi pohjoiseen ajettujen saamelaisten arkeologisia jälkiä on etelässä hankala löytää. Nykyisenlainen ihmiskeskeinen, luonnonvarat tuotteistanut maailma näyttänee tulevaisuudessa havaittavampia jälkiä.

​

Ruotsalais-tanskalainen elokuva luo myös kiintoisan katsauksen metsäsuomalaisiin. Nämä kaskisuomalaisiksikin kutsutut maahanmuuttajat viljelivät maata Ruotsin ja Norjan metsissä 1580-luvulta alkaen, ja nykyään muun muassa kansan kielellinen perintö näyttäytyy suomen kieltä muistuttavissa paikannimissä. Elinkeinon ja suojan hakeminen metsästä tuntuu suomalaisittain luonnolliselta, vaikka luonnonvarojemme kapitalisoimisen viitekehyksessä “metsän kansa” tuntuu yhä enemmän myytiltä.

​

Teksti: Ella Karttunen